Tämä kertomus on minun
jokapäiväistä elämääni.

Elämäni tärkeät ihmiset
ovat mukana ja kotini, myös
kanani, kissani sekä koirani.

Tarjoan täällä muistikuvia,
ja digikuvia, haavekuviakin
kenties.

Totuudessa pysyttelen
vaikka satuja rakastan vieläkin.

Arkea useimmiten,
juhlaakin mausteeksi.

Hyvää matkaa ja tervetuloa mukaani!









keskiviikko 23. helmikuuta 2011

Olen MELKEIN sanaton

Koskapa en ole tuntenut itseäni terveeksi,
olen vältellyt kaikkea mikä tekee
ihmisestä
sosiaalisen eläimen.

Koskapa mikään ei muutu paremmaksi
ilman aktiivista toimintaa, minä olen PAKOTETTU
tekemään jotain.

Tänä aamuna, kun palasin tähän reaalimaailmaan
Poikasen huoneesta, jossa olen nukkunut jo jonkin aikaa,
ilman poikastakin.

Silmäni hämärtävät aamuisin.

Peikon juomakupille on ollut etsittävä edes kohtuullisen
turvallinen paikka keittiössä, paikka on hyvin lähellä
Poikasen huoneen ovea.

Siis, hämärässä huomasin kupissa jotain,
hienoisesti se näytti jopa ruumiilta,



mutta ei se ollut ruumis,
se oli jonkun empiirisen kokeen kesken jäänyt versio.

Miksi ja kuka on VIENYT minun lämpimät, IHANAT
tossusukkani UIMAAN, kaikkien yhteiseen
JUOMA-ASTIAAN!



Otin joka-aamuisen lääkeannokseni
(välillä ne inhottavat minua suuresti).

1. harmitukseen (niissä ei ole harmituspilleriä)
2.yhteiskunnallisen arvoni pönkittämiseksi
3.romahtaneen arvostukseni nousemiseksi (täällä)
4.vaalean punainen menköön (inhimillisten lääkärien tukemiseen)
5.sisun nostattamiseksi, sillä

Täysihoitolassani/Majatalossani
Sotku & Seka & Melska

!Alkaa tänään, ihan kohta järjestyksenpalautuspäivä!


5 kommenttia:

Unknown kirjoitti...

Ehtiihä ton järjestyksen palauttaa sit vaik kevääl,
tai kesäl,
tai syksyl,
jos jaksaa.

Millan kirjoitti...

Tuo tossuprojekti näyttää kyllä kiinnostavalta:Kuka lie ollut asialla. Peikko ei varmasti ainakaan :)

Jansku kirjoitti...

Oisko se koppihoito kuitenkin kaihertanut jonkun mieltä... ;)

Maria Veikontytär kirjoitti...

Ihanaa Partapappa!
Niin minunkin mielestäni. Kerkesin jo aloittaa, nyt on kahvitauko.
Otan kannustuksesi huomioon ja kavennan suunnitelmaani!

Millan!
Ei todellakaan Peikko, kun tutkin teosta läheltä, sain viereeni huokailijan, Peikon!
Luin lakia nelosille, Peikko ei edes karannut sängyn alle, jostain kumman syystä Koiruuteni ottaa helposti syyn omakseen, vaikka en ole Peikolle tarvinnut ääntäni korottaa.

Maria Veikontytär kirjoitti...

Janita! Sekin mahdollisuus on otettava huomioon.

Kahta epäilen, se on vain epäily,
mutta usko on vahva: Justus ja/tai Lennu!