Tämä kuvasarja antaa hämäränmielikuvan myöhäiskypsän
kananlapsen, nuorukaisen,
opiskelusta lentämisen jalossa taidossa.
Vaatimaton nuori, ei tee numeroa taidoistaan.Selvää kehitystä on kuitenkin kylmä ja pimeä talvi tuonut
linnunlapsen kiekumis- ja lentotaidoissa.
Onhan se selvää ettei tavoitteetkaan oleLeivosen ja Nuolihaukan lasten tavoitteiden tasolla.
Kohde oli valittu ja sinne mentiin siipiä räpyttämällä,
eikös se ole lentämistä.
Kuvaajan tai kameran vika jos ei siltä näytä!
4 kommenttia:
Mamma on aika kannustava: hän perustaa arvionsa siihen, mitä osataan, eikä siihen, mitä ei osata.
Jälleen yhtäläisyyksiä kanojen ja lasten kasvattamisessa.
*Hymyilee* Hyvihä tuo näytti onnistuva!
Löytyy tunnustusta ;)
Sirkku; Lapsen kasvatuksesta minulla ei ole aavistustakaan. Silloin kun tajusin että lapsia pitäisi kasvattaa, tämä nahkaselkäinen esikos iteokseni ilmoitti saaneensa opiskelupaikan Helsingistä. Hankkineensa tarvittavat paperit asunnon saamista varten ja opintolainaa. Kasvatettava poistui aamujunalla kasvatus etäisyydeltä ja jätti minut.
En muista annoinko edes junalippu rahat!
Jäänyttä hoito- ja huolehtimisaukkoa paikatakseni kai olen siirtynyt toisiin lajeihin jos en olisi laumaani vanginnut, kaipa nämäkin olisivat jo Helsingissä.
Partapappa; Mutta Energiataloudellisesti kuunneltuna
sitä hukkautui hurjasti.
Luulen että sillä olisi pientä myllyä pyörittänyt:)
Anne-Mari; Siinä olet oikeassa, tunnustusta EI voi saada liikaa!
Sinulle tunnustusta: lukiessani blogiasi monta kertaa harmittelen ette osannut ottaa koulujani niin tosissani kuin Sinä.
Jos olisin ottanut, olisin varmasti
nyt HYVIN ISON TALON VANHA EMÄNTÄ;)
Lähetä kommentti