Kurjaa on...

...kanalan pitäjän jättää
kanansa kukkonsa yöksi kylmään kanalaan.

Minun olisi pitänyt elää aikana jolloin ihmiset ja eläimet
elivät samassa rakennuksessa.

Eräänä talvi-aamuna kun Desiree kanani
oli vielä nuorikko, menin kanalaan, D ryyhötti lattialla
hyvin huonohenkisenä. Luulin sen kuolleen,
otin sen syliini ja riemukseni huomasin sen
kuitenkin olevan elossa.
Sieppasin kanasen takin alle ja toin tupaan.

Ajatteluksihan meni , kuinkas sitten? Minulla on vieläkin
ensimmäinen kuljetushäkki jonka ostin, silloin kun meillä oli
kaksi griffonia ja Ville-kissa, häkki oli mukavan kokoinen
kaikille kolmelle.

Rakensin siihen D:lle oman pesän keittiön työpöydän alle.

Saihan se olla irtikin, söi samalta kupilta kissojen kanssa
ja Peikko huolehti siitä, kuten kaikista eläinreppanoistani.

Toipui hyvin ja pärjäsi kanalassa hyvin, oli saanut
mukavasti itsevarmuutta.

Äititytärtä asia kyllä huokailutti, miksiköhän?

Viime yönä jäivät kaikki kuitenkin orrelle,
olisivatkohan lähteneet mukaan jos olisin pyytänyt?