Tämä kertomus on minun
jokapäiväistä elämääni.

Elämäni tärkeät ihmiset
ovat mukana ja kotini, myös
kanani, kissani sekä koirani.

Tarjoan täällä muistikuvia,
ja digikuvia, haavekuviakin
kenties.

Totuudessa pysyttelen
vaikka satuja rakastan vieläkin.

Arkea useimmiten,
juhlaakin mausteeksi.

Hyvää matkaa ja tervetuloa mukaani!









maanantai 21. helmikuuta 2011

Hiljaisten päivä

Sisu ja Lennu

Ulkoilijakissa Pontus, pakkaset ei pelota,
suorittaa jonkilaista tarkkailua kotitontilla.

Milloin minkinlaista ympäristöä kulkeutuu sisälle.
Nyt vain puhdasta untuvaista lunta.
Liinus ei tuo tuliaisia, minuuttipeliä on ulkoilu.


Nyt kun kaikki nukkuvat, Pontus voi tyydyttä uteliaisuuttaan.
Mikä ihme niitä vetää tänne?

Jäi selvittämättä, ei sopinut rakoseen, mötikkä.


Vappukukka oletti väärin, ei mentykään
kanalaan, tällä kertaa haetaan puita.

...ja sisällä vaan nukutaan!
Nuppu ja Justus

2 kommenttia:

Unknown kirjoitti...

Voi vitsi! Maanmainion näkösii on sun kisut!! Aina tarttee johkii pienee rakosee päästä änkeen.

Maria Veikontytär kirjoitti...

Pontus ei ole noussutkaan jääpaapin päälle aikaisemmin. Katsellut vain nuorison liikehdintää ylö-alas.

Ei sopinut rakoseen, käänteli päätään ja yritti kyllä!