Tämä kertomus on minun
jokapäiväistä elämääni.
Elämäni tärkeät ihmiset
ovat mukana ja kotini, myös
kanani, kissani sekä koirani.
Tarjoan täällä muistikuvia,
ja digikuvia, haavekuviakin
kenties.
Totuudessa pysyttelen
vaikka satuja rakastan vieläkin.
Arkea useimmiten,
juhlaakin mausteeksi.
Hyvää matkaa ja tervetuloa mukaani!
3 kommenttia:
Oli se niin pieni.
Minusta oli ihmeellistä että silloin otit koiran, kun sinulla oli jo kanoja, lampaita ja kissoja. Koirasta yleensä aloitetaan! Seuraavan eläimen olisi pitänyt olla peura, härkä tai lentokyvytön pöllö.
Mutta ihanan koiran otit.
Koirastahan minäkin olin aloittanut, silloin oli vain pitkä koiraton kausi menossa.
Kylläpäs riemun lykkäsi tuo pohdintasi tulos! Muistat Pöllölän sijainnin ja tontin koon, siinäpä rajoitetta, paitsi tietysti sille lentokyvyttömälle pöllölle ja sellaisia on harvoin markkinoilla,edes pimeillä.
No, nythän löysin vastauksen kysymykseeni Peikon iästä. Ihana mössykkäinen. Onneksi lapinkoirat ovat pitkäikäinen rotu. Teillä voi olla vielä monta hyvää yhteistä vuotta edessä. Meidänkin edellinen lapinkoiramme olisi varmasti elänyt vielä vuosia, ellei käärmeenpurema olisi aiheuttanut sille 15 vuotiaana maksavauriota.
Lähetä kommentti