Tämä kertomus on minun
jokapäiväistä elämääni.

Elämäni tärkeät ihmiset
ovat mukana ja kotini, myös
kanani, kissani sekä koirani.

Tarjoan täällä muistikuvia,
ja digikuvia, haavekuviakin
kenties.

Totuudessa pysyttelen
vaikka satuja rakastan vieläkin.

Arkea useimmiten,
juhlaakin mausteeksi.

Hyvää matkaa ja tervetuloa mukaani!









tiistai 1. kesäkuuta 2010

Saadaanko omenia


Tuuli on hyvä luonnon voima,
aivan kuten tyynikin.
Omenapuiden kukkiessa sydäntä särkee
terälehtien valkoiset pilvet tuulessa.
Joka vuosi tuuli repii osan kukista.
Pölyttäjähyönteiset tekevät pitkää päivää.

Sain itsenikin kuvaan,
tuosta varjostakin tuli niin nostalgisia muistoja,
joka ikisessä valokuva kansiossa näitä oli.
Kuvaajan edessä rivi totisia sukulaisia
juhlavaatteissaan.

Outoa että en ole aikaisemmin huomannut
miten kanat syövät ahnaasti
terälehtiä puiden alta.

Ei kommentteja: