Tämä kertomus on minun
jokapäiväistä elämääni.

Elämäni tärkeät ihmiset
ovat mukana ja kotini, myös
kanani, kissani sekä koirani.

Tarjoan täällä muistikuvia,
ja digikuvia, haavekuviakin
kenties.

Totuudessa pysyttelen
vaikka satuja rakastan vieläkin.

Arkea useimmiten,
juhlaakin mausteeksi.

Hyvää matkaa ja tervetuloa mukaani!









keskiviikko 16. kesäkuuta 2010

Verkko vain puuttuu



Kana-aitauksen teko on välillä ollut taka-alalla,
lomalla olisi mukava saada olla lomailijankin, aitauksen tekijän,
ei ainaisessa työn tuoksinassa äitinsä luona.

Viime viikonloppu säikäytti meitä tuomalla ketun ihan
pellolta pihaan. Perheemme ainoa tanssija oli
lähdössä, kun viekas ja pitkähäntäinen juoksi
suoraan kohti. Auto jäi paikoilleen kun hän
syöksyi takaisin pihaan saattelemaan tyttöset
kanalan turvaan.

Olen yrittänyt olla valppaana sen jälkeen!




Ei kommentteja: