Tämä kertomus on minun
jokapäiväistä elämääni.

Elämäni tärkeät ihmiset
ovat mukana ja kotini, myös
kanani, kissani sekä koirani.

Tarjoan täällä muistikuvia,
ja digikuvia, haavekuviakin
kenties.

Totuudessa pysyttelen
vaikka satuja rakastan vieläkin.

Arkea useimmiten,
juhlaakin mausteeksi.

Hyvää matkaa ja tervetuloa mukaani!









sunnuntai 20. kesäkuuta 2010

Jeri Jämtlantilainen

Kuva syksyltä 1969, minun ensimmäinen koirani.

Vanhoja valokuvia selasin, niitä on jonkun verran,
irallisia ja vaurioituneita.

Jeri oli Jämtlannin pystykorva, opin saanut hirven metsästykseen.
Mikäli oikein muistan tuolloin olivat hirvet vähissä,
ainakin itäisessä Suomessa. Hirven kaatolupia ei myönnetty ollenkaan.
Jeri oli jäänyt orvoksi,
yksinäisen keski-ikäisen miehen elämäntoveri.

Olin aivan varma että tämän koiran ja minun tieni
olivat leikanneet toisensa vain yhtyäkseen.

Omassa elämässäni olin kokenut aivan äsken kipeän menetyksen.

Niin minä sain hyvän koiran.


Ei kommentteja: