Tämä kertomus on minun
jokapäiväistä elämääni.

Elämäni tärkeät ihmiset
ovat mukana ja kotini, myös
kanani, kissani sekä koirani.

Tarjoan täällä muistikuvia,
ja digikuvia, haavekuviakin
kenties.

Totuudessa pysyttelen
vaikka satuja rakastan vieläkin.

Arkea useimmiten,
juhlaakin mausteeksi.

Hyvää matkaa ja tervetuloa mukaani!









keskiviikko 16. kesäkuuta 2010

Spa



Tämän päivän aurinkoista säätä on tervehditty täällä koko kanavartalolla.

Tässä oli jonkilainen kukkapenkki, tai siis
joitakin kukkivia perennoita joille toin uuden annoksen hiekkamultaa vähintään 1-2 kertaa viikossa, silti ne olivat useimmiten juuret paljaina.

Nykyinenkin käyttö vaatii lisämaata silloin tällöin.

2 kommenttia:

sanaton hämmästyksestä kirjoitti...

Aina kun klikkaan blogisi auki, se avautuu lauantain 20.2. kohdalta. Joudun siis klikkaamaan kesäkuuta, että saan viimeisimmän kirjoituksen esiin. Missä lienee vika?
Elämäsi vaikuttaa niin idylliseltä: mummon mökki, lapsenlapsia ja kanoja. Hauska seurata päiviäsi!

Maria Veikontytär kirjoitti...

Olet aivan oikeassa sen sivun suhteen, se vaan jäi sinne silloin alussa kun en itsekään tiennyt millaisen tästä haluan.
Se pitää poistaa, etenkin tyttäreni on siitä huomauteluut. Se sivu ei vaan aukea minulle itselleni vaan viimeinen, siksi se aina unohtuu, kiitos että muistutit.
Minusta itsestänikin täältä luettuna tässä elämässa on idylliä. Usko vaan, ihan tavallista elämä täällä on. Nytkin olen muutaman päivän syönyt nitroja ja makaillut. Eläimet on tietysti hoidettava ja muutama kuva otettava tänne... Olen iloinen jos tämä tuottaa Sinulle hyvää mieltä!