Usein olen halunnut jutella tästä asiasta ihmisen kanssa joka on aloittamassa/haaveilemassa esimerkiksi kanan pitoa. Joskus on pakko pystyä lopettamaan eläin itse, kolari tai joku muu onnettomuus ei anna aikaa etsiä muita ratkaisuja.
Muita eläimiä en ole tarvinnut lopettaa itse, vain kukkoja, muutama kana on kuollut mutta hiljaa siististi yöllä.
Edesmenneellä miehelläni (ihan onneton pehmo) oli peräkontissa terävä uusi pieni kirves hätälopetuksia varten, kenties se varautuminen säästi hänet kokemasta todellista tilannetta.
Palatakseni tähän riiviöön, hyvin pienestä kukkopojasta näin jo että voipi tulla tilanne... no ensi keralla uskon sitä tuntemusta. Hyökkäillyt ja uhkaillut se on minua koko lyhyen elämänsä ajan.
Nyt ensimmäisen kerran siinä oli kukon tappamisen meininki, ei siis enää ollut muuta mahdollisuutta. Kanathan ovat aina olleet naisten eläimiä, niin niiden lopettaminenkin. Miesten tontille ovat kuuluneet muut kotieläimet. Paitsi meillä ennen, saimme häälahjaksi tusinan kalkkunan poikasia, ihan vain retorinen kysymys lopuksi. Kuka teurasti syksyllä kaikki kaksitoista kalkkunaa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti