Tämä kertomus on minun
jokapäiväistä elämääni.

Elämäni tärkeät ihmiset
ovat mukana ja kotini, myös
kanani, kissani sekä koirani.

Tarjoan täällä muistikuvia,
ja digikuvia, haavekuviakin
kenties.

Totuudessa pysyttelen
vaikka satuja rakastan vieläkin.

Arkea useimmiten,
juhlaakin mausteeksi.

Hyvää matkaa ja tervetuloa mukaani!









tiistai 16. maaliskuuta 2010

Ensimmäiset omat kanani

Olin muutanut maalle syksyllä ja keväällä olin tullut siihen tulokseen että kanoja on hankittava. En ollut vielä "saanut maatiaiseläin-herätystä". Sointu, Lempi ja Vieno, Isa Brown-hybridit, kanoja toki, mutta niin lyhytikäisiä, munivat itsensä hengiltä kahdessa vuodessa.
Isoin veli oli silloin hyvin pieni poika, tämä sivu on kirjasta jollaisia tein Hänelle muutamia maalaiselämästä.

Ei kommentteja: