Tämä kertomus on minun
jokapäiväistä elämääni.

Elämäni tärkeät ihmiset
ovat mukana ja kotini, myös
kanani, kissani sekä koirani.

Tarjoan täällä muistikuvia,
ja digikuvia, haavekuviakin
kenties.

Totuudessa pysyttelen
vaikka satuja rakastan vieläkin.

Arkea useimmiten,
juhlaakin mausteeksi.

Hyvää matkaa ja tervetuloa mukaani!









torstai 4. maaliskuuta 2010

Kakkua















Teimme molemmat Äidille täytekakun. Toinen syntyi helposti ja iloisesti toinen ei.
Ajattelin ensin unohtaa että otin kuvia, enkä ainakaaan laittaisi niitä tänne ihailtaviksi.
Niin paljon en ole saanut kakuntekoon ennen mahtumaan pieniä ja suuria mokauksia.
Päätin etten koskaan, en koskaan aloita kakkublogia.
Kyllä tuo kuitenkin oli syötävä, pienessä piirissä.

4 kommenttia:

Anna kirjoitti...

Zaijai kun sylykee pukkaa suuhun, muistan miten hyviä sinun täytekakut on. Kakku näyttää ihanalta.

Minna kirjoitti...

tuijotin ja tuijotin.

kakku näyttää herkulliseslta, mutta mitä herra s:n ilme kertoo?

selvittämätön muysteeri.

Maria Veikontytär kirjoitti...

Herra S poseeraa. Vahtii ettei kamera liikahda ja toinen kakku jäisi pois kuvasta.

Maria Veikontytär kirjoitti...

Ai niin!
Hän sanoi: Minä en syö helelmiä, saanko kelmaa?