Tämä kertomus on minun
jokapäiväistä elämääni.

Elämäni tärkeät ihmiset
ovat mukana ja kotini, myös
kanani, kissani sekä koirani.

Tarjoan täällä muistikuvia,
ja digikuvia, haavekuviakin
kenties.

Totuudessa pysyttelen
vaikka satuja rakastan vieläkin.

Arkea useimmiten,
juhlaakin mausteeksi.

Hyvää matkaa ja tervetuloa mukaani!









tiistai 2. maaliskuuta 2010

Lunta katolta















Ihanan pehmeät lumikinoksekset muutuivat nopeasti painavaksi ja ikäväksi suorastaan jätteeksi. Viime yö oli aikamoista huminaa kun lumet tippuivat rakennusten katoilta.
Peikonkin piti haukkua joka humina.
Avuksi hälytetty Äiti selvitti ongelman, auto on jälleen käytettävissä.

Ei kommentteja: