Tämä kertomus on minun
jokapäiväistä elämääni.

Elämäni tärkeät ihmiset
ovat mukana ja kotini, myös
kanani, kissani sekä koirani.

Tarjoan täällä muistikuvia,
ja digikuvia, haavekuviakin
kenties.

Totuudessa pysyttelen
vaikka satuja rakastan vieläkin.

Arkea useimmiten,
juhlaakin mausteeksi.

Hyvää matkaa ja tervetuloa mukaani!









lauantai 27. maaliskuuta 2010

Muistona mielessäni

Mitä vanhemmaksi elää, sitä enemmän muistojen määrä lisääntyy. Tällaiset "mummohyllyt" ovat kovin tarpeellisia, usein,usein seisahdan tavallisina päivänäkin tähän, nyt jo vain huokaisen , ja jatkan elämää.
Tähän on vain kertynyt, pieniä enkeleitä, seuraksi puheliaalle miehelle.
Hautapaikkaa valitessani huomasin erään valittavana olevan haudan vieressä olevan pienen poikavauvan hietakehdon, oli selvää että mieheni pääsisi pikkuisen viereen.

Myöhemmin olen tutustunut perheeseen jonka esikoinen lepää siinä. Olemme tehneet sopimuksen että katsomme kynttilöiden palamisen ja kukkien kunnon perään molemmilla haudoilla, siis minulla on vähän niinkuin lapsenlapsikin siellä.
Sillä perheellä on kolme pikkuista poikaa haudalla käydessä, iloisia veitikoita, elämä jatkuu kuitenkin.

Ei kommentteja: