Tämä kertomus on minun
jokapäiväistä elämääni.

Elämäni tärkeät ihmiset
ovat mukana ja kotini, myös
kanani, kissani sekä koirani.

Tarjoan täällä muistikuvia,
ja digikuvia, haavekuviakin
kenties.

Totuudessa pysyttelen
vaikka satuja rakastan vieläkin.

Arkea useimmiten,
juhlaakin mausteeksi.

Hyvää matkaa ja tervetuloa mukaani!









lauantai 27. maaliskuuta 2010

Nopea käynti kanalassa



Tarkoitus oli viedä ruoka, ja palata eilen laadittuun työjärjestykseen. Palattuani nopealta käynniltä oli kolme tuntia mennä hurahtanut.
Hauskaa minulla oli kyllä! Ajattelin että Räyhä-kukon muisto on jo häipynyt ja laskin nuorimmat kanat vanhojen joukkoon. Sekasorto, mellastus ja touhuilu oli melkoinen, voi veljet olisittepa nähneet. Kuvasin kyllä liikkuvaa kuvaakin, tämä koneeni on vain niin pikkusieluinen että kärsivällisyyteni ei riitä sen lataamiseen. Yritän joltain toiselta koneelta myöhemmin.

Etusivun neitonen on kasvanut kovasti, vai mitä?

2 kommenttia:

Peltipaitamies kirjoitti...

Haa! Lumiaurankuljettajalta kajahtaa tervehdys sinne seisakkeelle.
Kansalaistottelemattomat siipikarjan edustajat näyttävät hyvältä.
Vaihdetaanko niitä kauroja muniin... häh!

Maria Veikontytär kirjoitti...

Merimies-mieheni sanoi että kaikki laivat ovat aina myynnissä!

En kyllä oikein tiedä miten tämä ylläolevaan on liitettävissä... mutta
munat ovat aina vaihdettavissa, ja aina mieluiten KAURAAN!

Talon mukanan tuli vain hiirten syömiä säkkejä, etsin vielä kauran pitävät.