Tämä kertomus on minun
jokapäiväistä elämääni.

Elämäni tärkeät ihmiset
ovat mukana ja kotini, myös
kanani, kissani sekä koirani.

Tarjoan täällä muistikuvia,
ja digikuvia, haavekuviakin
kenties.

Totuudessa pysyttelen
vaikka satuja rakastan vieläkin.

Arkea useimmiten,
juhlaakin mausteeksi.

Hyvää matkaa ja tervetuloa mukaani!









maanantai 1. maaliskuuta 2010

Hautomakoneihmeitä


Tässä näitä kanan alkuja lisää siitä kesäisestä hautomuksesta. Nämä ovat päässeet jo vauvalaan. Tuo pieni keltainen ei selviytynyt, tein kaikkeni mutta... Kukkapenkkiin hautasin.

Ei kommentteja: