Tämä kertomus on minun
jokapäiväistä elämääni.

Elämäni tärkeät ihmiset
ovat mukana ja kotini, myös
kanani, kissani sekä koirani.

Tarjoan täällä muistikuvia,
ja digikuvia, haavekuviakin
kenties.

Totuudessa pysyttelen
vaikka satuja rakastan vieläkin.

Arkea useimmiten,
juhlaakin mausteeksi.

Hyvää matkaa ja tervetuloa mukaani!









lauantai 13. maaliskuuta 2010

Kuumetta


















Isoin veli kantoi Poikasen viereensä kuumeen viedessä voimat pieneltä. Saman tien sinne siirtyi joku mystinen vanhan tietonkoneen osa, tutkittavaksi saisiko siitä vielä rakennettua jotain...?

Ei kommentteja: