Tämä kertomus on minun
jokapäiväistä elämääni.

Elämäni tärkeät ihmiset
ovat mukana ja kotini, myös
kanani, kissani sekä koirani.

Tarjoan täällä muistikuvia,
ja digikuvia, haavekuviakin
kenties.

Totuudessa pysyttelen
vaikka satuja rakastan vieläkin.

Arkea useimmiten,
juhlaakin mausteeksi.

Hyvää matkaa ja tervetuloa mukaani!

keskiviikko 2. maaliskuuta 2011

Itsensä ruokkivat, poika ja kissa

Mammaa! Missä on Sinun terävä veitsi?

Mitäpä teet?

Ruokaa itselleni!


Toinen ei huudellut, söi kuormasta.

Sama eväs ei kelvannut kupista,
ei yhdellekkään kissalle (halvinta lähikaupasta).
Tunnisteet: ,

2 kommenttia:

Millan kirjoitti...

Itse hankittu on aina parasta :)

2. maaliskuuta 2011 klo 14.02
Maria Veikontytär kirjoitti...

Olisiko ateriaväli päässyt pitkäksi, molemmilla :)

2. maaliskuuta 2011 klo 15.48

Lähetä kommentti

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)