Pihavaahtera,jossa näin keväisin, ennen lehtiä näkee
kaikki ne linnut jotka jotka ovat tulleet jostakin.
Ulkoportaiden edessä, kokeilin jo aamulla,
ilman kahvikuppia tuntuuko samalta kuin edellisinä keväinä,
tuntui, samalta.
Oli siellä tänä aamunakin monenlaisella äänellä
piipittävää höyhenmyttyä, lajeista viis,
joku tarkoitushan se tällä näön heikkenemiselläkin
lienee.
Minulle se on että Luojan lintuja ovat ja aamulla
tuovat hyvän mielen tullessaan. Lajista riippumatta.
Meillä oli iltapäivällä treffitIsoimman kanssa, klo14.00.
Olimme oikeassa ajassa, melkein.
Treffit olivatkin perjantaina, siis huomenna.
Näimmehän samalla miten kadut sulavat kaupungissa.
2 kommenttia:
Mukavat muistot tulee mielee alemmast kuvast. Nykyää ei enää kehtaa mennä lätäkköö istuu, niiku pienen. No, sinnehä rojahtas eikä ylös pääsis. ;D Voi sentää kepil viel auttaa vettä paikast toisee...sillo ku kukaa ei nää... ;DDD
Partapappa,
Poikasen kanssa on muistunut mieleen monia hommia jotka muuten olisivat varmaankin painuneet jo unholaan.
Se purojen teko on vielä edessä, kunhan lumet vielä vähän sulavat.
Lähetä kommentti