Kissan hiekkakompostina on minulla tuolla metsänlaidassa oleva kauan ennen minun
aikaani kaivettu iso kuoppa.
Sinne kärrään kesällä rikkaruohot
ja kaiken sellaisen mitä ei pieneen kompostoriin
voi laittaa.
Tämän päiväisellä käynnillä huomasin fasaanikukko-naapurini
jäljet. Uusia olen odotellut pari viikkoa.
Olin jo suruissani onko keväinen kosiskelijani
sortunut nälän ja vilun tai ketun kynsiin.
Hurraa tuoreet jäljet... oli uppuroinut paksussa lumessa
kuivaajan seinustalle jonne laitoin niin suojaan lumelta kuin
osasin jyviä tarjolle.
Mahdollisesti kuulen keväällä "kaunista" fasaanin laulua
ikkunani alla jonain aikaisena aamuna :)
Tänään onkin ollut monta ilonaihetta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti