...kanalassa oli täyskaaos.Olin jakanut tasapuolisesti joka kuppiin,
kieltämättä tylsän mutta talviaikaan sopivan
aamiaisen.
Minun maailmani räjähtää usein ympärilläni,
ei pidä kyllästyä tähän ilmaisuun, sitä ei voi
muuten kertoa miltä se tuntuu.
Siis se räjähdys:
kaamea paniikin omainen juoksentelu, lennähtely,
ääntely sai minut sekunniksi ajattelemaan että kanalaan
on päässyt joku pienpeto.
Saatuani silmiini sen joka juoksi useimmiten edellä,
tähtäilin kemerallani, huteja tuli paljon.
Vihdoin sattui kohdalle,joko syy alkaa selvitä?
Ei se ole sellainen peto kuin luulin...
...syötävä peto kuitenkin.
6 kommenttia:
Pient vaihteluu ruokavalioo ja puuhaa kanoille, hauskaa!!
Tämä luomuliha onkin hyvin harvinaista talvisin.
Onneksi kana tappaa heti, ei jätä saalille mahdollisuuksia kuten kissa.
Voisinpa kenties joskus sortua hiiren pelastusoperaatioon :)
Ahaa, pieni hiiri sai aikaan pienen rytmin muutoksen :)
Kivaa vaihtelua elämään!
Katjusha,
Se peli onkin todellista metsästystä,
saalista toisen suusta.
Se voittajan kiireinen saaliin nieleminen olisi myös näkemisen arvoinen.
Vaikeaa, vaikeaa on kanojen kuvaaminen silloin kun on kiire, siis kanoilla.
Petokanoja!! Meidän Matruunakin oli hirmuinen hiirestäjä. Tämä Lyydia vaikuttaa lempeämmältä luonteelta..vai lieneekö niistä hiiristä sille seuraa, kun se reppana on toistaiseksi ilman lajitovereita.
Yksin olija saa syödä saalinsa heti, tämä ryhmämetsästys siirtää saaliista nauttimista, menee aikaa ennenkuin on selvillä, kuka sen syö!
Lähetä kommentti