Eilisiltana olimme yhdessä kyläilemässä,kolme naisleskeä neljännen samanmoisen luona.
Veimme kimpun kieloja ja lemmikkejä kuntoutujalle,
Hänelle oli tehty nivelproteesileikkaus
jokunen viikko sitten.
Meitä oli koolla kaksi länsi-suomalaista ja
kaksi itä-suomalaista.
Kolme jotka ovat eläneet sodista lähtien
samalla kylällä, minä uusin tulokas.
Ilta oli mukava, iloinen ja keskustelu soljuvaa.
Tunsin iloa ja tyyneyttä omasta vanhenemisestani
ja jonkinlaista arvon nousuakin.
1 kommentti:
Hei Ystäväni Marketta
Kadotin kommenttisi, anteeksi!
Olen itsekin ihan varma että päärynät omasta puustani jäävät ajan puutteen vuoksi syömättä. Olen kuitenkin lukenut joskus, jostain että päärynäpuut istutetaan pojanpojille. Pp:n puuttuessa istutan sen tyttären pojille.
Lähetä kommentti