Tämä kertomus on minun
jokapäiväistä elämääni.

Elämäni tärkeät ihmiset
ovat mukana ja kotini, myös
kanani, kissani sekä koirani.

Tarjoan täällä muistikuvia,
ja digikuvia, haavekuviakin
kenties.

Totuudessa pysyttelen
vaikka satuja rakastan vieläkin.

Arkea useimmiten,
juhlaakin mausteeksi.

Hyvää matkaa ja tervetuloa mukaani!









torstai 27. toukokuuta 2010

Elävää elämää








Hautausmaalla käydessä silmäni
osui vahingossa ilta-auringon
ottajaan. Taatusti elossa. Nosti päätään
ja käänsi kylkeään, rusakkohan se.



Martta-seitsikon kylpy-allas,
Poikasen hiekkakuoppa,
ja nyt
neiti Ellinooran p....huussi!
Ja MINUN KAIVONI



2 kommenttia:

Minna kirjoitti...

meillä olis jemmassa rikki mennyt läppäri, jos teillä olis käyttöä. ei haluta sijoittaa siihen enää rahaa.

Maria Veikontytär kirjoitti...

Minäpä kysäisen yhtiökumppanilta joka uutterasti on hoitanut tätä korjausprojektia.