Tämä kertomus on minun
jokapäiväistä elämääni.

Elämäni tärkeät ihmiset
ovat mukana ja kotini, myös
kanani, kissani sekä koirani.

Tarjoan täällä muistikuvia,
ja digikuvia, haavekuviakin
kenties.

Totuudessa pysyttelen
vaikka satuja rakastan vieläkin.

Arkea useimmiten,
juhlaakin mausteeksi.

Hyvää matkaa ja tervetuloa mukaani!









tiistai 4. toukokuuta 2010

Pikaruokaa ja odottamista

Pitkän ja vapaamuotoisen ruuanlaitto viikonlopun jälkeen vanha rouva oli niiin laiska terveellisen ruuan laittamiselle.

Valitsimme poikasen kanssa yhteistuumin (syyllisyyden jakamista) helpon, nopean ja ravitsemuksellisesti arvottaman pikaruuan: ranskalaisia ja makkaraa.
Ruoka teki niin nopeasti kauppansa, ettei jälkiruualla ollut mitään mahdollisuuksia joutua odottamatta tarjolle.

Kuvissa olijat odottavat ja odottavat omenapiirakan paistumista
(isoveli luovutti, lähti ulos, teki varauksen omasta osastaan), siinä on sentään oikeat aineet: rasvaa, sokeria, omenoita, kermaviiliä, kanelia ja jälleen sokeria!

Voihan pojat! Tietysti MUNIA, niitähän meillä on!!!

Ei kommentteja: