Tämä kertomus on minun
jokapäiväistä elämääni.

Elämäni tärkeät ihmiset
ovat mukana ja kotini, myös
kanani, kissani sekä koirani.

Tarjoan täällä muistikuvia,
ja digikuvia, haavekuviakin
kenties.

Totuudessa pysyttelen
vaikka satuja rakastan vieläkin.

Arkea useimmiten,
juhlaakin mausteeksi.

Hyvää matkaa ja tervetuloa mukaani!









tiistai 25. toukokuuta 2010

Perennapenkki

Mieli on ollut musta kuin toukokuun yö
kun kuu on pienimmillään.
Mitä lienette odottaneetkaan kun kävijöitä
on riittänyt joka päivä aivan ihmeellisen
paljon. Jatkan kuitenkin entisellä tavalla
kun en muutakaan taida osata.
Kiitos Teille kaikille!








Joutavia kattotiiliä laitettiin kukkapenkin rajoiksi. Kenenkään kulkuahan ne eivät estä, ovatpa vain luomassa harhaa turvatuista kukista. Hellepäivän askartelua!

5 kommenttia:

Anna kirjoitti...

Onpaan mukava kun olet täällä taas

Maria Veikontytär kirjoitti...

Kyllä on minustakin! Tässä koneessani on kuitenkin jotain outoa entiseen verattuna... joten katsotaan mitä tulevaisuusuudessa tapahtuu!!!?!
Minusta on tainnut tulla blogi-riippuvainen, ei ollut mitään tekemistä kun en päässyt tänne. Kirjoitinko todella noin, näkisitpä huusollini :)

Karhunvatukka kirjoitti...

Kaikkea sattuu, minä ehdin melkein unohtaa, miten pääsen kommentoimaan Blogiasi! Viileää. . .Petu

Maria Veikontytär kirjoitti...

Harjoitusta, mera harjoitusta!

Karhunvatukka kirjoitti...

Harjoitus tekee mestarin, siis minustakin. Puolipilvinen päivä alussa. Hyvää päivän jatkoa. Mukava, että pääsit taas mukaan.