Tämä kertomus on minun
jokapäiväistä elämääni.

Elämäni tärkeät ihmiset
ovat mukana ja kotini, myös
kanani, kissani sekä koirani.

Tarjoan täällä muistikuvia,
ja digikuvia, haavekuviakin
kenties.

Totuudessa pysyttelen
vaikka satuja rakastan vieläkin.

Arkea useimmiten,
juhlaakin mausteeksi.

Hyvää matkaa ja tervetuloa mukaani!









lauantai 1. toukokuuta 2010

Ihanuus, melkein rakkaus





Apuväline joka on ympäri vuoden lähes päivittäisessä käytössä

ja josta en luopuisi, no korkeintaan rahamäärästä jolla saisi
kaksi uutta tilalle.



Poikasta kompostori INHOTTAA oikein sydänjuuria myöten.
Ihmeekseni Hän kysyi:
-Mihin panen nämä banaanin kuoret?
Kompostoriin tietenkin! Ja Hän vei kuoret sinne??

Ei kommentteja: