Suuri Sunnuntai, Pääsinpäivä, Äijäpäivä

Jäi toivottelematta Hyvää Pääsiäistä, 

eihän se ole myöhäistä vieläkään.

Tänäänhän vasta onkin tuo Juhlapäivä.

Poikanen oli vailla hoitajaa. Mamma ei ollut järjestänyt

mitään erikoisempia piinaviikoksi, siis nopeasti

toteutettu lähtö onnistui.

Enpä aloitakkaan kertomustani alusta vaan lopusta.

Eläkeläisenä olen innostunut junamatkailusta.

Ainoa syy ei suinkaan ole -50% matkalipun hinnasta.

Äkkiäkin löytyy monia syitä: siisteys, hyvät penkit,

kahvila ja liikkumisen vapaus.

Erityisesti pienet tupluurit vaihtojen välillä.

Nyt olen hieman eksyksissä!

Voiko ihminen "allergisoitua" näinkin mukavalle 

matkustustavalle?

Mennessä minulla oli loppumatkasta rintakipua,

se toki säikäytti, mutta Ysätäväni Nitro auttoi hädässä.

Tulomatkalla, viikon kuluttua sama toistui!

ei auttanut ensimmäinen, ei toinen ja kolmaskin oli avuton.

Lähestyimme viimeistä junan vaihtoasemaa.

Kipu yltyi... hetkittäin jo ajattelin tästä matkasta

en taida selvitäkään.

Siirryin vaunusta junan eteiseen, viileämpään, sekään ei auttanut.

Kuopion asema tuli vihdoinkin, ympärillä olijat olivat

hätääntyneitä!

Minä myös...

Kuulin ambulanssien huutoa...

Erämies odotti minua seuraavalla asemalla ihmeissään.

Tunnustan: Kuopiosta pohjoiseen lähtevä juna

 oli 10 minuuttia myöhässä minun vuokseni.

Olen ollut yön kotona ja olen onnellinen!