Leipominen on ollut hauskaa
jokaisen kolmen pojan kanssa.
Lienee hyvin tavallista että
kaikkein parasta
poikalapsista
on kuitenkin kuppien nuoleminen.
Kahvikakku Pätkis ja
Pirkka-lehden ohjeella rahkapersikkatorttu.
Pikaruoho ohran jyvistä
ja kuoriutuvia tipuja.
Nämä ja vielä uunissa olevat
riittivät kahdeksi vuorokaudeksi.
Pullan menekki on
hirmuinen.
Kotiin lähtöä edeltävänä päivänä
tein vielä passaa ja kulitsaa
pääsiäisaamuksi.
Siis me teimme :)
Yksi päivä meni kodinulkopuoliseen virkistykseen.
Kävimme oikein valmiilla lounaalla ja
tietysti hieman Tokmannin
leluosastollakin.
Tätä minä en osannut odottaa!!!
Minun lapsuuteni ja nuoruuteni yksi ongelma oli
luonnonkiharatukka.
Kuusikymmenluvun nuorelle se oli lähinnä
rangaistus, siitä säkkyrästä (afro) ei tehty sen ajan
kampauksia, muistatteko kukaan, tupeerattiin ja lakattiin.
Äititytär oli pikkuisen taipuisatukkainen lapsena,
kunnes neljätoista täytettyään Hän parkui:
TÄSTÄ TULEE SAMANLAINEN KUIN SINUN TUKASTASI!
Ei tullut ihan samanlainen, melkein kuitenkin.
Ja nyt, tässä keskimmäisen otsakiharat!
Viimeksi kun tavattiin ne olivat ihan suoria.
Tietysti maalattiin ruusuja muniin.
Haettiin pajunkissoja.
Luettiin Eemelin metkuja.
Käytiin myös valitsemassa kaupasta
syntymäpäivälahjaksi saatu polkupyörä,
vain ja ainoastaan kevään vihreä kelpasi.
Ja hän oppi ajamaan yhden päivän harjoittelulla
siis ilman apupyöriä.
Keittiöremonttiin emme osallistuneet!
Sitten koittikin jo Mamman surkuhupaisa
kotimatka. Saattaja olisi pitänyt mamman
vielä vierihoidossaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti