Jo minun lapsuudessanikin tehtiin keväällä retkiä Maaningalle,
katsomaan Korkeakosken kuohuja.
En muista milloin viimeksi olen täällä käynyt,
paljon on muutoksia tapahtunut.
Näitä matkailullisia, pysäköintipaikkoja, kioski
ja portaita rinteisiin.
Olinpa kirjoittaa että turvallisemmaksi oli ympäristö tullut.
Auringon paisteesta innostuneet ihmiset olivat
kenties viikon tai kaksi aikaisessa.
Tukevat portaat jotka kiemurtelivat jyrkissä rinteissä olivat
vielä poljetusta lumesta liukkaat.
Peikko oli meistä viisain, ei olisi tahtonut alas.
(Eikä jaksanut ylös ilman lepotaukoja).
Toin tuliaisia pihan tiaisille jotka uutterasti
yrittävät valita pöntöistä parasta.
Voi mitä tuhoa onkaan laiska talvi tehnyt minun
viime kesänä hankkimissa reisilihaksissa, surettaa.
No kunhan tiet ja tien ravit sulavat pitää aloittaa pyöräily!!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti