Tämä kertomus on minun
jokapäiväistä elämääni.

Elämäni tärkeät ihmiset
ovat mukana ja kotini, myös
kanani, kissani sekä koirani.

Tarjoan täällä muistikuvia,
ja digikuvia, haavekuviakin
kenties.

Totuudessa pysyttelen
vaikka satuja rakastan vieläkin.

Arkea useimmiten,
juhlaakin mausteeksi.

Hyvää matkaa ja tervetuloa mukaani!









keskiviikko 11. huhtikuuta 2012

Juhlan jälkeen





 Tämä työ on ollut tehtävien listalla koko talven. Hankiaisia odotellessa parhaimmat kovat hanget ennättivät sulaa.

Kävelemällä metsän parannustyö olisi
ollut tosi raskasta.
Kelkka on verraton apu, vaikka painaakin
aivan mahdottomia sekin.

Olen oppinut että viljelypelloista ei
tulekaan paras mahdollinen metsänkasvatus alusta.
Boori puuttuu, sen  kylväminen
ja leviäminen onkin talvitöitä.

Peikko ja minä olimme kyllä ihan puhtaalla huvimatkalla.
Minulla oli jalassa Erämiehen
metsäsukset, pitkät ja leveät,
eteneminen oli hidasta.
Peikko rakastaa metsäreissuja,
lunta missä kieriskellä kukkuloita joille
nousta, jälkiä joita nuuhkaista
(huolimattomasti). 
Boori lentää!


Peikon pellolle "juoksentelemaan" lähtö tyssäsi.


 Eväistä huolimatta kotiin tultua oli nälkä.
Vasan sisäfilee oli sopivasti sulanut.

 Tuo epämääräinen mössö on palanen pippuri juustoa joka 
oli kuivahtanut jääkaapin oveen.

 Puolukoita

 Ruisleipää

Raakapaistettuja kirveli-basilika perunoita

Lähiruokaa, todella läheltä.
Pääsiäisateria vaikkapa, ei ihan arkiruokaa
metsästäjänkään kotona.

Ei kommentteja: