Tämän tarinan kuvat ovat takaperoisesti, ajattelin kertoa
kuinka metsästäjän valtasi metsopaistin himo.
Vapaapäivän aamuna, hyvissä ajoin teimme eväät. Pakkasimme
autoon erinäisen määrän välttämättömyyksiä päivän
retkeä varten.
Ajoimme varmaan tunnin, tai toistakin, maille jossa
olisi mahdollisesti tuota himoittua riistaa.
Myös luvalliset metsästysmaat, tietenkin.
Mikäpä siinä, kunto koheni, saloisella maalla hapekasta
hengitysilmaakin riitti.
Tulilla istuttiin ja eväitä syötiin!
Mutta, ei linnun lintua, pientä eikä suurta!
Talven karpalot sentään!
2 kommenttia:
Hyvä että sentään jotain! Karpalosaalis ei ole ollenkaan hullumpi.
Metsästäjäkin tietää että teen mielummin keiton karpaloista kuin
upeasta mehtokukosta ;)
Lähetä kommentti