Tämä kertomus on minun
jokapäiväistä elämääni.

Elämäni tärkeät ihmiset
ovat mukana ja kotini, myös
kanani, kissani sekä koirani.

Tarjoan täällä muistikuvia,
ja digikuvia, haavekuviakin
kenties.

Totuudessa pysyttelen
vaikka satuja rakastan vieläkin.

Arkea useimmiten,
juhlaakin mausteeksi.

Hyvää matkaa ja tervetuloa mukaani!









keskiviikko 25. tammikuuta 2012

Mamman uusi kokemus

Lunta on nyt riittävästi aukeilla paikoilla,
metsässä vähän ja jäillä liikaa.
Tiistaina kuitenkin riittävästi kulkuteiden tekemiseseksi
jotta kotimetsuri pääsisi jatkamaan urakkaansa.
Kelkka kyytiin kotipihassa...

 ...pois kyydistä metsän laidassa...

 ...ja eikun kyytiin, joissain paikoissa piti tehdä lumitöitä
ei suinkaan tienpohjalta vaan puiden oksilta.
Ison kuusen oksilla voi olla jopa 2-3 tonnia lunta.

 Jokunen oksa vielä poistettiin ettei kaarteessa 
 roiski silmille.

Päivä on jo huimasti pidentynyt.
Matalalla on kuitenkin aurinko eikä kello ole
vielä puoli kolmeakaan.
Kelkan siirtely on vielä edessä ja sitten Mammalla
onkin kiire jo uuteen harrastukseensa.

Kirjoittaja-piiriin kansalaisopistolle!

Niin, huomenna alkaa Kuopiossa TAMMIMARKKINAT!
Siellä en ole ollutkaan kymmeneen vuoteen :)

5 kommenttia:

Sirkku kirjoitti...

Miltä maistui uni metsäpäivän jälkeen?

Anna kirjoitti...

Hauskaa, harrastus kansalaisopistolla ja tammimarkkinat. Nyt tuli vakava koti-ikävä Kuopioon.

Maria Veikontytär kirjoitti...

Univaikeuksia minulla on ollut hyvin harvoin,mutta kyllä suoraan hengityelimiin ujeltava hapekas ilma sai minut nuokkumaan opistolla.

Tunnen ihan koulutyttömäistä riemua ajatuksestakin että tänään saan tunkea tungoksessa torilla.
PAKKASTAKIN ON!!!

Millan kirjoitti...

Kuulostaa aika riemukkaalta tuo sinun uusi elämänvaiheesi. Kaikenlaisia ennenkokemattomia asioita ja hauskaa tekemistä. Kirjoittajapiiri vaikuttaa sinulle oikein sopivalta harrastukselta:)

Maria Veikontytär kirjoitti...

Oikein hyvään aikaan tämä UUSI VAIHE
alkoikin. Mummous on ihanaa mutta se varmaan auttaa "mummoutumisessa", ja sitähän on kartettava.
Usein ajattelen, kuinkahan Sinä voit!?