Lunta on tullut ja tulee koko ajan lisää.
Hiihtämisestä on puhuttu... ja nyt pantiin toimeksi.
Ikivanhat (puu)sukseni ovat Satakunnassa,
täällä näyttää olevan minun tarpeisiini suksia ja sauvoja
ja monoja.
Into täytyy olla omasta takaa!
Suunniteltiin pikaista pyrähdystä Majavapurolle ja
Peikko mukaan.
Heti kun olin saanut puettua kaikki asiaan kuuluvat
vehkeet ja rentteet päälleni huomasin että eteenpäin
pääseminen olikin ihan toinen juttu!
Ihan selvästi kuitenkin muistin että olen hiihtänyt
jopa viime talvena ainakin 200 metriä.
Mutta en koskaan, ikinä, never ever, näin luistavilla suorastaan
henkeä salpaavilla suksilla, luistoa riitti eteen ja taakse.
Peikko oli urhea, lunta oli niin paksulti että mahansa varassa
kellui kuin uimarannalla, jalat eivät yltäneet maahan.
Emme hiihtäneet lammelle saakka,
käännyimme noin puolen kilometrin
jälkeen kohti autoa.
Meillä on kuulema PITOTEIPPIÄ kotona.
Peikolle suunnitellaan lumikenkiä!
3 kommenttia:
Hyvä, että luisto oli hyvä...:D
En ole minäkään hiihtänyt vuosiin..
Lumikenkäpeikko olisi kyllä näkemisen arvoinen ilmestys ;D
Vajaan kilometrin edes-takaisin hiihto sai minut vakuuttuneeksi että haluan tätä lisääkin! Heti kunhan sukset saavat annoksen teippiä;)
Sekaan vain Irmastiina!
Hetken aikaa taisimme keskustella asiasta ihan tosissaankin, heti julkaisen kuvan jos asia etenee.
Lähetä kommentti