Tämä kertomus on minun
jokapäiväistä elämääni.

Elämäni tärkeät ihmiset
ovat mukana ja kotini, myös
kanani, kissani sekä koirani.

Tarjoan täällä muistikuvia,
ja digikuvia, haavekuviakin
kenties.

Totuudessa pysyttelen
vaikka satuja rakastan vieläkin.

Arkea useimmiten,
juhlaakin mausteeksi.

Hyvää matkaa ja tervetuloa mukaani!









torstai 12. tammikuuta 2012

Metsään mentiin



Tämän tarinan kuvat ovat  takaperoisesti, ajattelin kertoa
kuinka metsästäjän valtasi metsopaistin himo.

Vapaapäivän aamuna, hyvissä ajoin teimme eväät. Pakkasimme
autoon erinäisen määrän välttämättömyyksiä päivän
retkeä varten.

Ajoimme varmaan tunnin, tai toistakin, maille jossa
olisi mahdollisesti tuota himoittua riistaa.
Myös luvalliset metsästysmaat, tietenkin.

Mikäpä siinä, kunto koheni, saloisella maalla hapekasta 
hengitysilmaakin riitti.
Tulilla istuttiin ja eväitä syötiin!

Mutta, ei linnun lintua, pientä eikä suurta!
Talven karpalot sentään!

2 kommenttia:

Villiviini kirjoitti...

Hyvä että sentään jotain! Karpalosaalis ei ole ollenkaan hullumpi.

Maria Veikontytär kirjoitti...

Metsästäjäkin tietää että teen mielummin keiton karpaloista kuin
upeasta mehtokukosta ;)