Välitilinpäätös

Laukkujen pakkausta ja uusia kenkiä!

Kaunis sununtainen aamu Salomaalla

Kevyttä harsopilveä
joka antaa turvaa siltä poltteelta
joka on viime päivinä kiusannut,
minua ainakin.

Olen nyt pitänyt tätä matkapäiväkirjaa
puolitoista vuotta.
Se on lyhyt ja pitkä aika.

Ystävä sai minut aloittamaan,
Hän auttoi alkuun
rakentamalla minulle tuon alkulehden.
Hän näytti myös monta muutakin asiaa
elämässäni
jotka olivat itselleni tulleet niin tutuiksi
etten niitä enää huomannutkaan.

Mitään selvää suunnitelmaa minulla ei ollut,
melko pian kuitenkin huomasin
pitäväni päiväkirjaa.
Nyt löydän tämän päiväkirjan sivuilta
päähenkilön,
se en olekaan minä, vaan joku toinen.

Aloittaessani, olin itse vielä
sairastumiseni vuoksi monessa asiassa toipilas.

Tämä on ollut uskomattoman hyvää terapiaa
syvästä masennuksesta toipuvalle.
Olin itse tehnyt itselleni
tiukkoja ja ankaria normeja
jollaisten kanssa eläminen oli vaikeaa
ja suorastaan mahdotonta.

Ainakin se oli ilotonta.

Pikkuhiljaa tämä blogikin
on tehnyt minulle sitä
mitä hyvä kirjanpitäjä voi tehdä yritykselle.

Olen vapautunut ajattelemaan
myös tulevaisuutta.

Tänä päivänä
meillä kaikilla on myös tulevaisuus,
minullakin.

Eikä mikään saa estää elävää ihmistä
hylkäämään
tulevaisuutta ja toivoa,
iloa ja rakkautta,
tuohan tulevaisuus myös sellaista
mitä kukaan ei tilaa,
mutta kukin päivä
pitäköön huolen itsestään.


En ole lopettamassa tätä rakasta blogiani!
Eikä tämä ole minkään asian
muistokirjoitus!

Näyttää kuitenkin siltä
että tämä kesä on kuin pitsi,
paljon pieniä reikiä.

Päivittelen kun olen riittävän lähellä verkkoja
ja läppäreitä.

Mietitään syksyllä, entäs nyt?