Tämä kertomus on minun
jokapäiväistä elämääni.

Elämäni tärkeät ihmiset
ovat mukana ja kotini, myös
kanani, kissani sekä koirani.

Tarjoan täällä muistikuvia,
ja digikuvia, haavekuviakin
kenties.

Totuudessa pysyttelen
vaikka satuja rakastan vieläkin.

Arkea useimmiten,
juhlaakin mausteeksi.

Hyvää matkaa ja tervetuloa mukaani!

lauantai 2. heinäkuuta 2011

Mamma! Tule auttamaan!

Sinun pitää tulla sanomaan näille poliiseille
että laskevat minut irti!

Mitäpä varten ne ottivat sinut kiinni?

Minä tein hirveitä rikoksia.
Tunnisteet:

2 kommenttia:

Hannele Ruusukummusta kirjoitti...

☺☺ ihana pikku-mies.☺☺

2. heinäkuuta 2011 klo 9.51
Maria Veikontytär kirjoitti...

Oi niin on!
Nämä ovat vain välähdyksiä tuntejakin kestävistä yhden pojan monologileikeistä.

2. heinäkuuta 2011 klo 14.14

Lähetä kommentti

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)