Vauhti ei ole minua koskaan hurmannut,
mutta kun tulin luvanneeksi että opettelen tämänkin...
Ja niin tuli ilta
jolloin oli lupauksen lunastuksen aika!
Hienoinen jännitys väreilee ilmassa.
Vierailu todelliselle erämaan järvelle,
vain kuikan huuto kuului.
Hieman omien korvien suhinaa.
Kotimatkalla ihmettelin ja ihailin itseäni,
niin vaan tämäkin asia tuli tutuksi,
eikä se oikeastaan ollutkaan muuta kuin mukavaa.
Aamukahvimaitoa ostamaan menossa ollaan.
Kun kävellä tökin tässä MIEHEN perässä oli
hyvin vaikea ajatella että tämä tässä on minä!
5 kommenttia:
Vau! Onnittelut urheudesta ja reippaudesta!
Ihan, kuule, naurattaa, kun törmäät uusiin asioihin ihan EHTIMÄPÄEVEE.
Tuo mies pitää sinut hyvin nuorena hyvin pitkään!
Nähdään!
Kiitos Villiviini!
Tasaisena pötkönä on elämä jo kauan kulkenutkin. Ettäs yli 6kymppisenä voikin vielä löytyä tällainen määrä ihan uutta!
Sirkku!
Elämä maistuu makealta! Ei ole ollut yhtään tylsää päivää, haasteet ovat sopivan jännittäviä:)
Nähdään!
Onnea uudesta kokemuksesta... minä istun sujuvasti takana, kun mieheni ajaa ja minusta se on ihana tapa matkustaa.
Huomenna olemme lähdössä reissuun ja tarkoitus on mennä Viroon ja ehkä Latviaankin...alkaa meinaan loma...☺☺
Kiitoksia Irmastiina!
Istuin minäkin tanakasti! enkä saanut aikaan edes pientä katastrofin poikasta!
Onnea ja iloa matkalle!
Lähetä kommentti