Ateria yhdelle

Basmati-riisiä ostan noin kerran vuodessa,
eilen oli se tämän vuoden päivä.
Paistoin maustamattomia broilersuikaleita
riisien kypsyessä.

Kastikkeeksi sekoitin sherry-viinietikkaa, vettä,
sitruunanmehua, siirappia ja perunajauhoja.

Broilerin jälkeen nopea paisto wokki-kasviksille
ja viimeiseksi katkaravut.

Kastikesekoitus pannulle
ja se onkin heti valmis.

Eikä mennyt monta minuuttia.

Mitähän keksisi ensi yöksi,
kahdet melkein kolmen tunnin päiväunet
saattavat häiritä uneen pääsyä?

Pienet tuppluurit

Taistelijat nukkuvat linnanmuureilla ruokalevotkin,
eikä ase irtoa kädestä, eikä tullut unikaan.

Vastapäisen muurin vartija

Makuuhuone draamaa

"Raskas" viikko takana, olen juuri asettunut
koneelleni nauttimaan päivän annostani
blogimaailman herkuista.

Ympärilläni tapahtuu räjähdys!

Hurjaa riehuntaa, kissat (kakarat) hyppivät
ympärilläni hyllyn päälle, verhotangolla ja
epätoivoisin yrittää nousta suoraan seinää pitkin.

Hiiri on ensimmäinen ajatus,
ei kuulu kuitenkaan rapinaa, mutta
kissaliikehdintä jatkuu.

Nostellessani kaikkea sitä mitä on lattialle tippunut,
jään minäkin seuraamaan ja kuuntelemaan...
karttuva ikä on saanut sekä kuuloni että näköni
hienoisesti hämärtymään.

En kuullut enkä nähnyt mitään mikä oli aiheuttanut
tämän pyörremyrskyn...
istuuduttuani uudelleen koneelle näin sen!

KÄRPÄNEN !

Vain tavaraa

Minun kaunein esineeni, se on kulkenut mukanani
vuosikymmeniä.
En koskaan ole kyllästynyt sen kauneuden katselemiseen.

Nekin vuodet jolloin kaiken piti olla pelkistettyä,
suoraa ja selvää, nekin ajat hyväksyin tämän amppelin
värit ja muodon.

Eikä se silti ole kuin sitä tavaraa joka joskus
särkyy, häviää ja unohtuu.

Sama kohtalo tavaralla ja ihmisellä.

Veni, vidi, vici

Poikasen kanssa aloittelimme hiihtoloman jo keskiviikkona,
mökinlämmitys sitoo niin tiukasti Mamman
torppaansa että oli viisainta ottaa työmaa mukaan ja tulla tänne.

Poikasen ensimmäiset sukset ovat jo historiaa,
tämän talven hiihdot Hän on hiihtänyt lainasuksilla.

Nyt on kova vauhti kasvamisessa
joten päätimme hallituksen iltakoulussa
hankkivammen uudet sukset vasta ensitalvena.

Nyt teemme vain näitä pakkas-askareita:kanalaa, kompostia,
polttopuita yms.

Wiljamikin on niin tupakissaa että!

Vieläkö muistat Wiljamin?

Kulkuripojan joka ilmestyi Salomaan tantereelle kesällä.
Tämmöiset kissat näkyvät löytävän minut,
asuinpa sitten idässä tai lännessä!

Tarpeeksi huolestunutta isäntäväkeä ei ole ilmaantunut,
eikä missään ole näkynyt KADONNUT ilmoitustakaan.

Wiljami on varmasti ollut kotikissa niin siisti ja ihmisasumuksen
säännöt tunteva se on.
Oli hyvä kuntoinen tullessaankin.
Mikäpä sen oli ollessa täällä kesäiset päivät.

Liinusta tämä nuori uros ei ole miellyttänyt,
jurisee ja turisee, alinomaan.
Kaikki muut pitävät Wiljamia jo joukkoon kuuluvana.

Olihan Wiljamille jo tilattu hakijatkin

eläinsuojeluyhdistyksen pitämään kissojen vastaanottokotiin,
hakupäivän piti olla se sama kauhun päivä
jolloin kaikki ennen sovitut tapahtumat unohtuivat
ja Wiljamikin katosi viikoksi.

En vieläkään osaa sanoa että W on minun kissani,
mutta en näköjään osaa luopuakaan,
heikko paikka minussa, hyvin heikko.

Tervetuoloa vaan kaikki hyljätyt ja yksinäiset
KISSAT!!!

Katso Wiljamista enemmän, tunniste: Wiljami-kissa

P.S Aloitin tämän jutun tekemisen torstaina, sitten
se UNOHTUI, siksi väärä päiväys. Nyt on jo perjantai

Itu-intohimoa ja kukon varpaat

Vuorokaudessa ovat saattaneet kanalan tuuliin
yli puoli vadillista tuhkaa.

Onneksi on oma tuotantolaitos.

Tavallinen "aamupuuro", näin pakkasilla olen lisännyt
rypsiöljyä reilummin.
Auringonkukan idut ovat nyt se paras osa.

Arkinen pöperö syödään kunnes kaikki idut
on kerätty kupuun. Siinä sitä onkin juoksemista
kun jokainen yrittää ehtiä jokaiselle kupille.

Paitsi tietenkin Nikolai, reppana,
ei koske herkkuun kesken työnsä.
Voihan olla että joku kanoista malttaa kohta tulla pesään,
nyt ne vielä juoksentelevat ituja saalistaen.

Jalat eivät ole lukkiutuneet vaikka siltä näyttääkin.
Hirmuiset on äkäisen kukon jalassa näin pitkät kannukset.