Itseppä olen osani valinnut ;)
Enkä valita!
Jotkut äidit olivat parhaillaan siivoamassa sänkyään
kahvista ja leivonnaisista, meillä ei!
Meillä oltiin matkalla etsimään karhun jälkiä.
Se seikka että joukon ainoa äiti oli jonossa viimeisenä,
ei ole ilmiselvää protestia, olipahan vain heikko lähtö.
Tämä kevätaskare on vielä meillä tekemättä,
eipä naapurikaan näytä oleva mahlankerääjä.
Näissä metsissä liikuskeli karhu, tankkasi talven varalle
hirvien suolistusjätekasoilla.
Oli kuulema käyttäytynyt kuten tolkuton nuoriso,
riehumalla, metsästyksen loputtua.
Kaipa sille oli jäänyt nälkä, vihoissaan oli viskellyt
aurausmerkejä pitkin metsiä!
Ei näkynyt Metsän Omenaisen jälkiä,
yhdet vanhat hirven sorkkien painaumat vain.
Toimeliaan päivän ilta:
Monta kuukautta on aikaa kun viimeksi
luettiin iltasatua, yhä edelleen sadut tempaavat minut
pyöritykseensä niin etten tiedä kuinka kauan olen lueskellut
ihan vain itselleni.
Mamman Rakas satujen kuuntelija vaeltelee jo satujen mailla!
3 kommenttia:
Olen niin iloinen, että sattumalta törmäsin blogiisi. Elämäsi on minulle kuin satua.
Tervetuloa Anttuuna!
Ihan kyyneleet herahtivat silmiini kun luin kommenttisi!
Kyllä tämä totta on!
Tätä satua riittää ihan päivieni loppuun saakka (pyydän kirjoitusapua jos voimat loppuun)!
sut on haastettu!
chocolatechipcookieslovesyou.blogspot.com
Lähetä kommentti