Tämä kertomus on minun
jokapäiväistä elämääni.

Elämäni tärkeät ihmiset
ovat mukana ja kotini, myös
kanani, kissani sekä koirani.

Tarjoan täällä muistikuvia,
ja digikuvia, haavekuviakin
kenties.

Totuudessa pysyttelen
vaikka satuja rakastan vieläkin.

Arkea useimmiten,
juhlaakin mausteeksi.

Hyvää matkaa ja tervetuloa mukaani!









torstai 17. toukokuuta 2012

Eläin Geenivarat 2012-lehti

 Minulla on edelleen suomalaisen maatiaiskanan säilytystila
ja säilyttäjä status.





3 kommenttia:

Hirnakka kirjoitti...

Olen tuota säilyttäjästatusta pohtinut itsellekin, mutta jatkan näin. Meillä on Kainuunharmas, kaksi Suomenlammasta, Suomenpienhevonen ja alholainen kukko sekä kolme maatiaiskissaa. Ja paljon perinneperennoja. Enempään en taida pystyä.

Maria Veikontytär kirjoitti...

Ehdottoman tärkeätä on se että mitoittaa näissä mieluisissakin elämäntapa asioissa IHAN KAIKEN oman jaksamisen mukaan.
Kana on kana, olisipa se sitten minkärotuinen tahansa, sama muissakin (koti)eläimissä. Eikä minkään estä lukeemista ja tutstumista säilyttämiseen ilman statuksiakin.
Iän karttuessa ja vaivojen lisääntyessä voi suositella kanoja, ihan vaikka säilyttämisen kannaltakin. Huomattavasti kevyempää kuin tuo Sinun nykyinen rumbasi! :)

Villiviini kirjoitti...

Blogissani on sinulle viestiä.