Kopsahdus ikkunaan ei meillä ole epätavallista,
lähes joka päivä joku onneton lentää siihen.
Kuusikko heijastuu houkuttelevana.
Tavallisesti siinä ei tapahdu onnettomuuksia,
paitsi nyt.
Punatulkku repsotti maassa hengissä mutta tokkuraisena.
Siivet olivat ehyet, jalatkaan eivät olleet vaurioituneet.
Minkäänlaista pakoon yrittämistä siinä ei kuitenkaan ollut,
huolestuttavaahan se oli.
Aikaa kului, tiesin ettei kädessä pitäminen ainakaan
vähennä stressiä, silti en raskinut jättää sitä
luonnon armoille.
Heti kun varpaat rupesivat pitämään vein sen
tuttuun kuuseen lintulaudan taakse.
Melkein kaksi tuntia kului ennenkuin
se alkoi virota ja pääkin kääntyi,
minkäänlaista pelkoa se ei osoittanut vieläkään.
Meidän pihassamme on ollut koko talven
kaksi punatulkkupariskuntaa, talven kääntyessä
kevääksi ne ovat jatkaneet käyntejään,
ja alkaneet sietää minua ja liikkumistani
ihmeteltetävän hyvin.
Meni melkein kaksi tuntia ennenkuin kahden naaraan ja
yhden uroksen tulo ja lentely sen ympärillä tuotti tulosta.
Sinne lensi, syvemmälle kuusikkoon, linnun tietä!
Ihmistä ja eläintä Sinä autat Herra!
Näin sanotaan Raamatussa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti