Tämä kertomus on minun
jokapäiväistä elämääni.

Elämäni tärkeät ihmiset
ovat mukana ja kotini, myös
kanani, kissani sekä koirani.

Tarjoan täällä muistikuvia,
ja digikuvia, haavekuviakin
kenties.

Totuudessa pysyttelen
vaikka satuja rakastan vieläkin.

Arkea useimmiten,
juhlaakin mausteeksi.

Hyvää matkaa ja tervetuloa mukaani!









lauantai 17. huhtikuuta 2010

Takapihan tapaturma


Olimme etsimässä miekkaa katkenneen tilalle kun törmäsimme tähän leikin uhriin. Muistan sen kesän kun Iso ja Isoin olivat huomattavasti pienempiä kuin nyt.
Siis sinä kesänä heillä oli hyvin innostava tohellus ja touhuilu alue näillä nurkilla. Muistan jopa käyneeni puukon kanssa kerälemässä erilaisia naru ja köysi rakennelmia.

Eikä tämä näytä puussa ollenkaan niin pahalta kuin eläimen kaulassa, puu on tietysti eri mieltä.

Ei kommentteja: