Tämä kertomus on minun
jokapäiväistä elämääni.

Elämäni tärkeät ihmiset
ovat mukana ja kotini, myös
kanani, kissani sekä koirani.

Tarjoan täällä muistikuvia,
ja digikuvia, haavekuviakin
kenties.

Totuudessa pysyttelen
vaikka satuja rakastan vieläkin.

Arkea useimmiten,
juhlaakin mausteeksi.

Hyvää matkaa ja tervetuloa mukaani!









perjantai 9. huhtikuuta 2010

Aivan kuinka vain






pöytä ja työ
työ ja pöytä
pöytä työllä
työtä pöydällä
luonne pöydällä
pöydän luonne...

2 kommenttia:

Anna kirjoitti...

joka lähtöön on pöydänpäällystyylejä.

huvittavin on tuo vihkokasauma. antaa minullekin äitinä toivoa.

Maria Veikontytär kirjoitti...

Tämä on ihan todellinen tilanne, ei lavastettu. Ero veljeksissä on juuri tällainen.