Tämä kertomus on minun
jokapäiväistä elämääni.

Elämäni tärkeät ihmiset
ovat mukana ja kotini, myös
kanani, kissani sekä koirani.

Tarjoan täällä muistikuvia,
ja digikuvia, haavekuviakin
kenties.

Totuudessa pysyttelen
vaikka satuja rakastan vieläkin.

Arkea useimmiten,
juhlaakin mausteeksi.

Hyvää matkaa ja tervetuloa mukaani!









lauantai 20. helmikuuta 2010

Talosta tulee koti

Syntyessämme saamme yleensä sekä vanhemmat että kodin, pienelle lapselle ei varmaankaan kodin merkitys ole sama kuin miksi se myöhemmin muodostuu. Rakkaus merkitsee varmasti enemmän kuin kodin näkö ja koko. Hyvin harva ihminen elää nykyisin koko elämänsä syntymäkodissaan.
Yritin laskea kotieni määrä, en ollut edes aivan varma muistanko kaikki, mutta siitä olen varma että nyt en tahdo enää uutta tai vanhaa kotia. Tämä talo, tässä ja nyt, tämä on minun KOTINI. Olen soutanut kotisatamaani. Täällä tahdon elää elämäni päivät nauttia idästä nousevasta auringosta, harmistua lännestä puhaltavasta ainaisesta tuulesta, nähda ikkunastani viljan orastavan keväällä ja puimakoneen puimassa kypsää viljaa syksyllä.

Ei kommentteja: