Tämä kertomus on minun
jokapäiväistä elämääni.

Elämäni tärkeät ihmiset
ovat mukana ja kotini, myös
kanani, kissani sekä koirani.

Tarjoan täällä muistikuvia,
ja digikuvia, haavekuviakin
kenties.

Totuudessa pysyttelen
vaikka satuja rakastan vieläkin.

Arkea useimmiten,
juhlaakin mausteeksi.

Hyvää matkaa ja tervetuloa mukaani!









keskiviikko 24. helmikuuta 2010

Ellinoora

Ellinoora
Hänkin on kotoperäinen neitonen. Ainoa oikea tapa nähdä Elli on liike, jotain Jorma Uotista on Hänen liikkeissään. Sulan hunajan velttoutta joka muuttuu silmän huomaamatta kuin lennoksi. Hiljainen akrobaatti ja hän jos kuka tuntee tämän tontin kolot ja puut ja rakennukset kaiken mihin voi tunkeutua tai piiloutua. Peikko on Ellin elämän rakkaus, suloista katsottavaa kun he iltaisin istuvat vastakkainen ja Peikko kumartuu, suorastaan riiputtaa päätään jotta Elli ylettäisi pestä hänen kasvonsa. Elli ei ole menettänyt vanhetessaan pentukissojen tapaa pitää häntäänsä pystyssä kuin lipputanko.

1 kommentti:

Anna kirjoitti...

Voi ihana, kasvojenpesu. Hauska tutustua Ellinoora.

Arvaa kenen tekee niin hirveesti mieli mansikkakiisseliä nyt??? Mummi teki usein marjakiisseleitä ja ne on aina ihania. Tein taannoin Wouterille, ajattelin että tässäpä suomalainen herkku, muttei se oikein ymmärtänyt asiaa. Pitäisi olla kai vain hilloa. Pidänpä sikana helmet siis itse.