Hyvää yötä kanaseni, kukkoseni

Näin talvella jäävät kanalaisten työpäivät lyhyiksi
elämme melkein päivänvalolla. Yöksi jää vain hyvin himmeä valaistus, jos joku sattuisi putoamaan, näkisi nousta edes alimmalle orrelle.

Aleksanteri oikealla, sitten Aleksandra, Nikolai, nuorimmainen Desiree hieman hämmentyneenä jäätyään omalta laitapaikaltaan ja Beatrice odottaa D hyppäävän maahan ja siirtyvän reunapaikalle. Tätä oikeiden paikkojen ja etäisyyksien vatvomista riittää joskus toviksikin aikaa.

Koiramäki

Talopaketti ei sisältänyt navettaa, täytynee tehdä ensi kesänä matka Punkalaitumelle, siellä on alkuperäinen talo jota Mauri Kunnas on käyttänyt mallina Koiramäkeä luodessaan. Jospa me saisimme piirretyksi mallin rakentaaksemme navetan, jo melkoiselle karjalle.
Vaikuttaa nukkekodilta mutta Poikanen on ottanut omakseen tämä talon.
Hän on luonut kyllä tapahtumille hieman uusia ulottuvuuksia. Aseistanut taloa raskaastikin ja ajoneuvot ovat ihan toisilta vuosisadoilta.

Kevään kaipuu

Omenapuu joka on ollut pihassani jo
v.1946, kertoo naapuri. Hän tuli silloin miniäksi kylälle, rakas ja hyvä ystävä minulle. Ihania omenoita, rapsakoita ja mausteisia. Lajike ?


Nikolai, Pikkukukko, parveni B-kukko, tyytyväinen osaansa. Luulen niin! Lepohetket ulkona eivät kuulu hänen työhönsä, usein.

Ellinooran syntymä

Oli hyvin lämmin heinäkuun aamu, olin keitänyt kahvin ja läksimme ulos koirani ja minä. Istuin rapuille kuppini kanssa ja Peikko tarkastelemaan mitä yön aikana oli tapahtunut. Kuulin kyllä koirani kimeitä haukahduksia mutta ne eivät olleet ainutkertaisia, joten en tullut hälytetyksi vaan jatkoin aamuauringossa istumistani. Hetken kuluttua kuuloni ymmärsi että koirallahan on asiaa minulle ja läksin katselemaan mistä ääni kuului. Siellähän Peikko saunan nurkalla hyvin kimeästi lyhyillä haukuilla kertoi asiaansa. Näin lähestyessäni Peikon haukkuvan kuono ihan maassa ja välillä ihan säpsähtävän. Lähestyin ihmettä joka oli vanginnut koirani huomion, Peikko ei pelkää, se on innoissaan, mutta ei tiedä mitä se jokin on, nämä asia selvisivät minulle ennenkuin olin paikalla. Mikä ihme se on ? Kyykistyin, jahas jotain kuolluttako? Anna nyt minä otan ja katson. Peikko! Siirry! Otan käteeni, KISSANPENTU! Kauhealla kiirellä etsimään synnyttänyttä emoa. Siellähän hän saunan eteisessä valmiiksi pedatussa synnytysvuoteessaan imevä pentu vieressään. Tiine äiti oli varmaan viipynyt hiirestysmatkoillaan niin kauan ettei kerennyt osastolle vaan ensimmäinen pentu syntyi pihakatajan juurelle. Siitä lähtien Peikon ja Ellinooran välit ovat olleet erityise läheiset.

Ellinoora

Ellinoora
Hänkin on kotoperäinen neitonen. Ainoa oikea tapa nähdä Elli on liike, jotain Jorma Uotista on Hänen liikkeissään. Sulan hunajan velttoutta joka muuttuu silmän huomaamatta kuin lennoksi. Hiljainen akrobaatti ja hän jos kuka tuntee tämän tontin kolot ja puut ja rakennukset kaiken mihin voi tunkeutua tai piiloutua. Peikko on Ellin elämän rakkaus, suloista katsottavaa kun he iltaisin istuvat vastakkainen ja Peikko kumartuu, suorastaan riiputtaa päätään jotta Elli ylettäisi pestä hänen kasvonsa. Elli ei ole menettänyt vanhetessaan pentukissojen tapaa pitää häntäänsä pystyssä kuin lipputanko.

Mansikkakiisseliä

Aamulla keskusteltiin mitä hyvää tehtäisiin. Leipää tietysti, sanoi Mamma. Pullaa toivoi Poikanen.
Entäs mansikkakiisseliä? En syö! sanoi Poikanen.
No, miksi et? Laitatko siihen mansikoita?
Tietysti mansikkakiisseliin. Joo, syön sitten.
Miten toiset tekee mansikkakiisselin?

Vappukukka

Vappukukka 6v
Ensimmäinen oman kissani, Vilman pentu, syntyi täällä Salomaalla. Minun huolimattomuuteni seurauksena (unohdin antaa pillerin). Onnellinen unohdus, tämä on ollut suloinen ja erikoisen rakas kissa, kenties juuri Häntä kohdanneiden muidenkin tapahtumien vuoksi. Kuvastakin voi huomata, Hän ei suinkaan iske silmää vaan oikea silmä puuttuu tyystin. Pieni ja kevyt mutta painaa kuitenkin kuin kulta. Uusien asioiden sietokyky melkoinen.

Liinus; katti

Saanko esitellä: LIINUS 5v
Toinen uusista Salomaalaisista. Hän on rehti ja rehellinen suomalainen kolli. Hieman uteliaisuuta, ei kuitenkaan liikaa jotta herkkähipiäiset neitoset Ellinoora ja Vappukukka ottaisivat kovasti nokkaansa (anteeksi ilmaisu, kuuluisi varmaan kanalan puolelle). Kuvassa vielä panta kaulassa, se on jo poistettu, se on kaupunkilaiskissojen vempeleitä. Entinen kotiväki kertoi Liinuksen olevan hieman arka, täällä todettu EI olevan. Entisestä kotiväestä myöhemmin, tulee riittämään mukavia kerrottavia. Liinusta kutsuttiin Possuksi, Poikanen piti nimeä rumana joten siirryimme takaisin Hänen ensimmäiseen nimeensä. Viisi tähteä!!!!!

Vesi ja hiihtoloma

Hiihtoloma alkoi! Oikeastaan se alkoi Isolla ja Vielä Isommalla veljellä, Miksi ei siis meilläkin. Toinen suksi kyllä hävisi viime kesänä, unohtui jonnekin, kenties Antin metsään. Jäljelle jäänyt palvelee yksinkin, minäs muunakaan kuin hirmuisena aseena. Vesi nousee kaivosta kun pumpata jaksetaan.

Hautomakoneihmeitä

Munia ja esikoinen. Kahdessa näkyy pieni nokan kärki. Tämä vaihe oli piiitkä, ainakin tuntui siltä. Tämä ensimmäinen oli riehakas, heti kun untuvat olivat kuivat, alkoi räpistely ympäri syntymäsalin. Elokuun 3.päivä 2009

Talosta tulee koti

Syntyessämme saamme yleensä sekä vanhemmat että kodin, pienelle lapselle ei varmaankaan kodin merkitys ole sama kuin miksi se myöhemmin muodostuu. Rakkaus merkitsee varmasti enemmän kuin kodin näkö ja koko. Hyvin harva ihminen elää nykyisin koko elämänsä syntymäkodissaan.
Yritin laskea kotieni määrä, en ollut edes aivan varma muistanko kaikki, mutta siitä olen varma että nyt en tahdo enää uutta tai vanhaa kotia. Tämä talo, tässä ja nyt, tämä on minun KOTINI. Olen soutanut kotisatamaani. Täällä tahdon elää elämäni päivät nauttia idästä nousevasta auringosta, harmistua lännestä puhaltavasta ainaisesta tuulesta, nähda ikkunastani viljan orastavan keväällä ja puimakoneen puimassa kypsää viljaa syksyllä.