Eränkävijä mies hymyili sisäänpäin.
Mutta uskoi sen mitä kuuli.
Vuolaasti virtaava ja kohtuullisen syvä
tunturi "puro" oli edessä ja takana pitkä matka
järven kiertoa. Veden yli meno olisi melkein välttämätön
asia, oli Mamman taivallus jo sen verran hidasta ja ontuvaa.
Matkavarusteita kootessamme en koskaan ääneen kysynyt
(ihmettelin kyllä) miksi ja mihin näitä erivahvuisia naruja
näin paljon tarvitaan.
Tässä joen ylityksessä sain vastauksen.
Siltojen tekoon, muun muassa!
Silta jätettiin paikoilleen, voihan se pelastaa jonkun
muunkin nuorenparin päivän.
Ettäs minä jaksoin ihailla ääneen ja hiljaa
millainen mies minulla onkaan!
3 kommenttia:
No tuota narusiltaako pitkin sinä sitten yli menit?!
Minä ihailen ääneen, millainen Mamma siellä on!
No, sitäpä sitä! Nyt jäi kyllä hieman puutteelliseksi ylityksen kertominen. Mies meni ensin, järkytykseltäni en muista miten. viskeltiin sitten narukerää edestakaisin , mies teki solmuja. Sitten vaan narulle, tosin siinä oli jonkinlaisia koivun risuisia oksia
joista pidellä kiinni. Ja uimiselta säästyin:) Erämiestä naurattaa vieläkin, aina välillä sanoo: Mamma ei ui! sitten nauraa.
Vau, mikä tarina häämatkastanne tunturiin. Ihania kokemuksia muistoiksi arkisiin päiviin.
Lähetä kommentti