Tänä kesänä on tullut käytyä monessa ennen
näkemättömässä paikassa.
Kaikki ovat olleet matkan arvoisia.
Olen kuullut monen ihmisen kertovan että lähimpänä
olevat paikat ovat tuntemattomimpia.
Näinpä oli vähällä käydä meillekin tämän kauniin ja
monintavoin erikoisen, naapurikunnassa sijaitsevan
kansallispuiston kohdalla.
Kolme kesää sitten kävimme tosin Poikasen kanssa
kahdestaan täällä, puiston toisella laidalla pitkospuista
pitkin kävelemässä ihan pikkuisen matkan.
Peikosta on tullut melkoinen "eräkoira",
tai otappa selvää mikä siihen on vaikuttanut.
Eväitä tehdessä, tai oikeastaan jo repun esille otto saa
jonkin moisen mielenrauhan Peikossa aikaan,
sille on se merkki että nyt on melkoiset mahdollisuudet
päästä mukaan.
Erätupa jossa voi retkeilijät yöpyä yhden yön
tai useammankin siinä tapauksessa että uusia tulijoita ei ole
jonoksi asti.
Tällä kertaa emme yöpyneet, mutta muistiin pantiin.
Laverivuoteet ja pieni kamina, liiteri täynnä puita.
Ei sähköä, ei meteliä ja erämää ympärillä.
Ei varmaan ihan jokaisen unelmapaikka.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti