Osittaisella kotiruualla on kasvatettu ja hyvin kasvaa.
Kuhat ovat olleet sen verran kookkaita että niistä on riittänyt
neljälle ruokailijalle.
Verkot on jo kuivalla maalla, odottelemassa kesäkelejä.
Vili on huomaavainen kaveri. Nuuskun korvat pysyvät puhtaina.
Saunominenkin on hauskaa Vilin mielestä.
Yhden kerran jo poistin kolmannen ylälauteella istujan,
oli kuitenkin laskettava takaisin saunaan.
Parkui ja raapi ovea niin että pääsi takaisin.
5 kommenttia:
Hei,
sinulle olisi haaste blogissani.
Terkkuja Vilille täältä toiselta saunojalta. Emme uskalla ääneen sanoa saunasanaa ennenkuin on kylpyvalmis, sillä oven takana on heti odottamassa lauteille pääsemistä.
Ihanat koirulit sinulla! Rapsutuksia.
Hirnakka! Kerkesin jo käydä katsomassa blogisi, etsiskelen vanhempia kuvia, jahka osaan avata tuon ulkoisen:)
Anja! Olen aikaisemmin elämässäni tavannut yhden (opas)koiran joka oli uskomattoman sitkeä lauteilla olija.
Näyttäisi että nyt on ihan omakin saunatonttu.
Katkeraa...kuhakeittoa koirille...entäs meille?
Voi rakas lapsein!
Jos käypi pakastekuha, niin sitä sitten kun ollaan saman kattilan äärellä, jookos?
Lähetä kommentti