Tämä kertomus on minun
jokapäiväistä elämääni.

Elämäni tärkeät ihmiset
ovat mukana ja kotini, myös
kanani, kissani sekä koirani.

Tarjoan täällä muistikuvia,
ja digikuvia, haavekuviakin
kenties.

Totuudessa pysyttelen
vaikka satuja rakastan vieläkin.

Arkea useimmiten,
juhlaakin mausteeksi.

Hyvää matkaa ja tervetuloa mukaani!









perjantai 19. huhtikuuta 2013

Kuraa ja koiranlapsia

 Tätäkös tämä olikin! Kevät!!!

 Uusi kokemus molemmille.
Menomatkalla tässä oli ylittämätön paikka.
Ei houkutusnamitkaan auttaneet.

 Molemmat oli kannettava!
Paluu matkalla olivat jo rohkeampia
ja päästiin kaikki omin jaloin yli.

Mitä? Minäkö?
Minä ihan luulin että molemmat kupilliset
oli minulle.


Ei kommentteja: